Olipas latteet treenit :( Hyvä ettei uni tullu kesken kaiken...

Aloitettiin paikalla istumisella. Anne soitti että voisin mennä harkkoihin aikasemmin, koska ryhmästä oli jokunen pois, joten lähdin heti Annen soiton jälkeen ja perille päästessä mentiinkin saman tien paikallaoloon. Peppu piippas lähes koko istumisen ajan, se kyllä pysyi hyvin, mutta piip-piip kuului. Kävin vähän väliä näyttäytymässä ja kehumassa juuri sillä hetkellä kun oli hiljaa, mutta eipä se juuri auttanu. Peppu ei yleensä piippaa, mahtoiko autosta suoraan paikalla oloon tulemisella olla osuutta asiaan...

Istumisen jälkeen mentiin makuulle. Koirat siis, ei ohjaajat ;) Anne ravisteli ensin häiriöksi namipussia ja mietin piilossa, että kuinkahan mahtaa ahne-Pepun mieli moista kestää ja eihän se sitten kestänytkään, hetken päästä Anne sanoi että Peppu nousi istumaan. Menin laittamaan sen takaisin ja menin uudestaan piiloon. Anne kiersi koirat häiriöksi ja siinä ei ongelmia, Peppu pysyi hyvin. Sen jälkeen Anne alkoi hyppiä hyppynarua ja se oli myös liikaa Pepulle, se nousi ylös ja käveli muutaman askeleen piiloa kohti. Kävin taas laittamassa sen takaisin ja menin vielä hetkeksi takaisin piiloon. Eli enemmän häiriötä tarvitsee paikallaolossa harjoitella.

Sitten tunnaria. Oma laitettiin aivan suoraan Pepun eteen, n. 3 m:n päähän ja yksi vieras sivuun. Peppu lähti hyvin omalle, mutta takaisin tullessa bongas väärän ja vaihtoi siihen... Eli ei kyllä mitään hajua koko hommasta. Nimenomaan hajua. Tehtiin muutama kerta niin että laitettiin oma ihan suoraan Pepun eteen ja monta vierasta erilleen. Lähetin Pepun omalle ja Anne oli vieraiden luona varmistamassa ettei Peppu vaan pongaa niille. Heti kun Peppu oli ottanu oman suuhun, lähdin peruuttamaan, jotta toisi kapulan suoraan mulle. Pari kertaa se katsoi vieraita, mutta koska liikuin taaksepäin, toi oman suoraan mulle. Vitsi tää on vaikee. Pepulla on joku ihme vimma tuoda kaikki kapulat, tunnin lopuksi heitin käytetyn kapulan roskiin ja laitoin takkia päälle, niin eikös Peppu jo siinä välissä tuonu sieltä roskiksesta sen kapulan...

Tunnarin jälkeen oli toisen kompastukiven, kaukkareiden vuoro. Seisomaan nouseminen, tai tähän asti asennon pitäminen on ollu ylitsepääsemättömän vaikeeta. Nyt Peppu ei edes tajunnut nousta seisomaan. Se istua toljotti mua sen näkösenä kuin ei olisi kuunaan kuullu moista käskyä. Joka ainut kerta täytyi kädellä auttaa se ylös. Ja siltikin takapuoli meinasi heti painua takaisin ellei kehua tai palkkaa tullut saman tien. Pyääh, meinasi kyllä itku tulla :(

Viimeisenä liikkeenä otettiin ruutu. Vietiin yhdessä lelu sinne ja palattiin merkille. Kesti tosi kauan ennen kuin pystyin lähettämään Pepun kun se vaan tillitti mua. Lopulta vilkaisi ruutuun ja lähetin heti. Lähti hyvin, mutta vauhti ei ollut mitenkään huimaava. Laukalla meni, mutta sellaista lönkkö-lönkkö-laukkaa. Tähän lopetettiin harkat ja leikittiin loppuun hurjaa taisteluleikkiä.

Peppu oli jotenkin tosi tukkonen, kaikki toiminnot kävi ihan hitaalla. En tiedä millä siihen sais sen samanlaisen vireen mikä sillä oli agissa. Tosi turhauttavaa kun kaveri on ihan vetelä, varsinkin kun tietää mitä se voisi olla :( Vai onko syy sitten minussa...